Poimintoja syyskuusta

Mä aloitin tanskan opiskelun pari viikkoa sitten. Kurssi on kaksi kertaa viikossa ja se on niin hauskaa! Tanskassa järjestetään kaikille halukkaille maahanmuuttajille ilmaista kielenopetusta. Mäkin päätin osallistua kurssille, vaikken siellä kerkeäkään kovin montaa viikkoa käymään. Päätin mennä ihan alkeiskurssille enkä ottaa asiasta mitään stressiä. On olemassa myös kursseja niille, jotka osaavat jo jotain skandinaavista kieltä mutta en kokenu mun ruotsin olevan niin vahva sinne. Ja lisäksi kun en tosiaan halua ottaa tosta mitään paineita vaan opiskella vaan omaksi iloksi. Se on osoittautunut ihan parhaaksi jutuksi! Kurssia on nyt kaksi viikkoa takana ja mä oon siitä ihan innoissani. Se on niin ihanan kevyttä ja helppoa (paitsi se lausuminen!) joten se on ihan loistavaa vastapainoa työlle.

Viime viikkoina oon saanut ja tulevina viimeisinä viikkoina tuun saamaan tänne paljon vierailijoita Suomesta, joten pääsen itsekin tekemään kaikkia turistijuttuja ja kokemaan uutta. Aika vähän arkena tulee lähdettyä mihinkään joten ihan parasta kun saa vierailijoita tänne. Tässä muutamia poimintoja mun syyskuusta.

Muutamaan kertaan on tullut taas käytyä Nyhavnissa. Se on ihan ehdottomasti yksi suosikkipaikkani täällä. Värikkäät talot ja satamameininki on vaan niin kivannäköistä. Kävin myös vieraideni kanssa kanaaliristeilyllä. Se oli kiva kokemus! Risteilyllä näki kaupunkia vähän eri perspektiivistä. Netto-bådenen risteily maksoi 40 DKK per henkilö.

Pieni Merenneito

Muutama viikko sitten kävin myös Carlsberg Experiencessä. Visit Carlsberg sijaitsee Valbyssa, joka on läntistä Kööpenhaminaa. Museokierroksella näkee oluenvalmistuksen historiaa ja pääsee käymään vanhoissa panimorakennuksissa. Kierrokseen sisältyy kaksi virvoketta, jotka voi nauttia idyllisessä Carlsbergin ympäristössä. Olin itse siellä lauantaina ja porukkaa kyllä riitti. Kierros on mahdollist saada myös opastettuna tai siihen saa sisällytettyä oluenmaistelun.

Tivolin kesäkauden päättäjäiset olivat myös muutama viikko sitten. Siellä oli ilotulitukset, joita olin katsomassa. Tivoli on auki nyt lokakuussa kolme viikkoa Halloween-tunnelmissa ja seuraavan kerran joulun alla.

Yksi kivoimmista kokemuksista oli myös Papirøen eli Copenhagen Street Food. Sitä suosittelen todella lämpimästi! Paikka on hallimainen iso tila, joka on täynnä erilaisia kojuja. Ruokaa löytyy ihan laidasta laitaan: tanskalaisia hodareita, intialaista, kiinalaista, lihaa, kasvisvaihtoehtoja, ranskalaisia, lettuja, juustokakkua jne! Vaihtoehtoja on ihan loputtomasti! Ostettiin seurueeni kanssa sitä sun tätä, jotta päästiin maistelemaan mahdollisimman paljon kaikkea.

Lopuksi vielä pakko kirjoittaa futispelistä, jossa oltiin viime viikonloppuna. Olimme Brøndbyssa katsomassa Brøndby - FC København -matsia. Peli päättyi kotijoukkueelle 1-0 ja tunnelmaa riitti! Ihan mahtava meininki, ja vaikken futiksesta hirveästi ymmärräkään niin kyllä oli tosi kiva olla siellä pelissä. Tanskalaisten futiseväät ovat olut ja hodarit. Oluet kannetaan hauskasti pahvisessa telineessä, jolla saa kerralla kannettua kerralla viisi olutta katsomoon. Muutamille faneille oli kyllä jokunen tuoppi maistunut jo ennen pelin alkuakin, puhumattakaan sen aikana. Vauhdikas ja hieno tunnelma!

Turnausväsymystä

Hellurei! Edellisestä päivityksestä onkin tovi jo vierähtänyt. Ehdin käymään Suomessakin lomailemassa tossa elokuun loppupuolella. Oli ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä siellä. Kotimaasta lähtemisestä tuskin koskaan tulee yhtään helpompaa.

Harkka Köpiksessä rullaa kovaa vauhtia eteenpäin. Kohta ollaan harkan puolivälissä ja sen jälkeen onkin sitten enää koko ajan vaan vähemmän ja vähemmän jäljellä. Suoraan sanottuna mä en malta odottaa, että harjoittelu loppuu. Oon jotenkin henkisesti niin väsynyt, että pieni breikki tulee enemmän kuin tarpeeseen. Eikä mikään ihme - tässä nyt viimeiset vuodet on vedetty niin täysillä ilman minkäänlaista lomaa. Koko ajan on ollut koulua, töitä, koulua ja töitä, ulkomaanvaihtoa, opinnäytetyötä ja sitä rataa.

Harjoittelu täällä on ollut myös tosi raskasta ja uuvuttavaa. Mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on tosi väsyttävää, joskin opettavaista ja antoisaa. Vaikka oonkin vaan harjottelija, haluan tehdä työt aina niin hyvin kuin koskaan osaan enkä oikein osaa höllätä. Lisäksi tuolla harkkapaikassa on tällä hetkellä aika tuulista kun porukka vaihtuu ja muutenkin. Se syö myös voimia. Voimavaroja saa kun juttelee läheisille ja lisäksi siitä kun miettii, että toi on vaan kolme kuukautta. Ja mieletön kokemushan toi on, en mä sitä kiellä. Oon oppinu ihan suunnattoman paljon. Suomessa varmasti olisi oppinut aika erilaisia asioita.

Onneksi vapaapäivät ja vapaa-aika tuovat ihanaa vastapainoa töille. Mä oon ehtinyt tekemään kaikkea pientä, vaikka suuri osa vapaa-ajasta on mennyt myös nukkumiseen ja akkujen lataamiseen. Viime viikonloppuna mä olin tanskalaisen ystäväni kanssa markkinoilla Vesterbrossa. Lauantai oli yksi syksyn ensimmäisistä kunnon sadepäivistä, mutta just silloin kun oltiin markkinoilla, paistoi aurinko. Syötiin paikallista herkkua, joka sisälsi kahta erilaista lihaa, leipää ja sellasta punakaalihilloketta. Sen jälkeen käytiin pitelemässä sadetta ihanassa, pienessä kahvilassa, Granolassa.

Ensimmäiset vieraat mulla kävivät muutama viikko sitten kun ystäväpariskunta tuli moikkaamaan. Tänään illalla aion tavata meksikolaista ystävää ja huomenna tulee lisää kavereita käymään. Mulla on itse asiassa nyt joka viikko tulossa rakkaita tänne ihan lokakuun alkuun asti. Niin kivaa! Ja pääsen itsekin leikkimään turistia. Vaikka oonkin ehtinyt jo tekemään kaikenlaista niin silti vielä niin paljon on tekemättä ja näkemättä. Kööpenhamina on vaan niin hieno kaupunki!

Halauksia!

Living abroad

Tänä aamuna mä tosissaan mietin millaista ulkomailla asuminen on. Kaikissa asioissa on puolensa ja niin myös tässä. Tää on nyt kolmas kerta kun olen muuttanut pois kotimaasta ja aloittanut kaiken ihan alusta. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena ymmärrän nykyään, että ulkomailla asumisessa se täysin sama arki tulee vastaan jossain vaiheessa. Kaikki saattaa aluks olla ihan sairaan siistiä ja niin erilaista, mutta loppujen lopuksi elämä on ihan samanlaista. Toki joutuu kamppailemaan hieman erilaisten asioiden kanssa, mutta kyllä vastoinkäymisiä tulee ihan yhtälailla kuin kotimaassa asumisessakin.

Tällä hetkellä mun suurin haaste täällä on toi kielillä pärjääminen. Totta kai mä pärjään englannilla ja ruokakaupassa jo mun ihan surkealla tanskallakin. Mutta töissä tulee haasteita. Haluaisin palvella hotelliasiakkaita heidän omalla kielellään, mutta se vaan ei aina ole mahdollista. Ihan vaan siksi, etten  osaa. Oon jo nyt oppinut muutamia fraaseja ja koko ajanhan sanavarasto karttuu, mutta edelleen se on niin surkeaa. Toisaalta ei haluaisi luovuttaa ja vaihtaa englantiin, mutta joissain tilanteissa tuntuu vaan, että se on ainut vaihtoehto, jotta saan sanottua mitä haluan. Ei tällaisia haasteita kotimaassa koskaan kohtaa. Haasteita kohtaa totta kai, mutta ne on tosi erilaisia.

Oon lisäksi miettinyt paljon sitä, kuinka kieli määrittää ihmistä. Monesti kohtaa tilanteita, että haluaisi sanoa jotain mutta ei vaan osaa. Sen sijaan tyytyy olemaan ihan hiljaa ja moni saattaa kuvitella, että toi on luonteeltaan hiljainen tai arka. Välillä puolestaan yrittää niin kovasti sanoa jotain, että kieli menee ihan solmuun ja kesken lausetta tajuaa, että enhän mä edes tiedä näitä kaikkia sanoja. Silloin puolestaan joku voi ajatella, että onpa sekava ihminen. Mutta tekemällä oppii, tarpeeksi kun mokailee niin kyllä jossain vaiheessa oppii.

Mitä Tanskassa asumiseen tulee, tää on todella avoin ja suvaitsevainen maa. Tanskassa lähes kaikki on sallittua ja sääntö-Suomeen verrattuna täällä on tosi rento elämäntyyli. Täällä oikeasti saa tehdä oikeestaan mitä vaan. Esimerkkeinä voisin sanoa, että ihmiset välillä luukuttaa musiikkia jossain kadulla ihan täysillä ja läpi yön, kaikki vaan pyöräilee joka paikkaan, alkoholia ja nuuskaa saa ostettua mistä tahansa pikkukiskaltakin, kahviloihin saa ottaa koiran mukaan, saikkua ja lomaa saa aikalailla miten huvittaa jne.

Suvaitsevaisuudesta tosin pakko vielä mainita sen verran, että Tanskan viimeisimpien vaalien jälkeen maahanmuuttopolitiikkaa halutaan tiukentaa rankasti. Muutamat politikot täällä haluaisivat sulkea rajat kokonaan, ja se ilmeisesti on aiheuttanut haasteita. Suomalaisena ei kyllä mulla ainakaan ollut mitään ongelmia tulla tai hommata paikallista henkilötunnusta eli CPR-numeroa. Ehkä se sitten jossain asioissa näkyy jo konkreettisesti, mutta mä en oo sellaista vielä ainakaan kohdannut. Muutenkin mut on otettu joka paikassa tosi hyvin vastaan ja suomalaisista tunnutaan tykkäävän.

Pakko vielä loppuun mainita yksi asia, joka mua täällä ärsyttää. Nimittäin Kööpenhaminan vesi on niin kalkkipitoista! Sitä kalkkia on ihan joka paikassa: veden- ja kahvinkeitin, kaikki kattilat, lavuaari jne jne! Onhan toi nyt tosi pieni paha, mutta ärsyttää vaan välillä niin paljon kun on just pessy jonku ja sit heti se on taas ihan valkonen! :D

Oon jotenkin ollut ihan surkea ottamaan täällä kuvia. Mutta laitan nyt yhden, joka otettiin viime perjantaina Tivolissa. Olin käynyt Tivolissa kerran joskus yli 10 vuotta sitten, joten tosi hämärät muistikuvat mulla siitä paikasta oli. Mutta niin ihana paikka! Olisin voinut kävellä tuntikausia ympäriinsä ja vaan katsella ihmisiä sekä niitä ihania valaistuksia, jotka pääsivät oikeuksiinsa illan hämärtyessä. Tivolissa järjestetään joka perjantai Fredagsrock, ja viime perjantaina siellä oli esiintymässä KATO. Hyvää seuraa ja iso tuoppi olutta strattasivat mun ekan vapaaviikonlopun. Sinne on päästävä kyllä uudelleen!

Rutiinejen etsimistä

Tästä paikasta on tullut mulle jo sen verran koti, että mulla alkaa olla rutiineja täällä. Ulkomailla matkustamisen ja asumisen suurin ero on just siinä, että asumisessa se arki tulee vastaan. Totta kai täällä on edelleen koko ajan paljon uutta ja jännää, mutta kyllä mä elän täällä ihan normaalia arkea. Työpäivät syö suuren ajan mun elämästä täällä, mikä on sama juttu asui sitten missä tahansa. Töissäkin mulla alkaa olla jo rutiineja. Joka päivä kohtaan edelleen uusia juttuja ja opin uutta, mutta jotain rutiinejakin on ehtinyt jo muodostua. 

Mun lempirutiiniksi on muodostunut lenkkeily. Suomessakin tykkäsin kyllä lenkkeillä, mutta nyt mä oon taas innostunut siitä ihan uudella tavalla. Mä olen suorastaan koukuttunut tuolla läheisillä luontopoluilla juoksemiseen. Mun on pakko päästä sinne joka päivä ja saan siitä niin paljon virtaa. Ihanaa, että tossa noin lähellä on noin upeat lenkkeilymahdollisuudet. Otin taas muutaman kuvan sieltä kun hevoset oli laitumella ja mä vaan nautin! 

Tapasin eilen ensimmäistä kertaa hotellinjohtajan. Hän on ruotsalainen ja asuu Ruotsissa, joten ei aina ole täällä paikalla. Ollaan keskusteltu puhelimessa monta kertaa, mutta tapaaminen jännitti mua tosi paljon. Hän kuitenkin oli oikein mukava ja tsemppasi mua kovasti. Oon vaan niin mielettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta, jonka oon saanut. 

Aika menee niin vauhdilla eteenpäin. Tänään on mun toinen vapaapäivä putkeen ja oon ottanut vaan ihan rennosti: nähnyt kavereita, soitellut ja Skypetellyt Suomeen, lenkkeillyt ja nukkunut. Eilen kävin brunssilla tanskalaisen ystäväni kanssa. Käytiin Mad & Kaffe -nimisessä paikassa. Olin käynyt siellä kerran aiemminkin jääkahveilla, jotka oli muuten superhyviä! Aamupala/brunssisysteemi siellä on nerokas. Meille tuotiin listat, joissa oli paljon eri vaihtoehtoja: leipää, jogurttia, kananmunia ja munakasta, hedelmiä, avokadoa, juustoa, makkaraa, kanelipullaa, muffinssia jne! Listalta sai valita rastittamalla mitä halusi tilata. Komponentteja sai valita 3, 5 tai 7. Me otettiin molemmat maksimit, koska haluttiin vaan maistaa kaikkea. :D En voi muuta kuin suositella kyseistä paikkaa! Aivan superhyvä brunssi. Menen takuulla uudelleenkin. 

Mun kämppäkin alkaa löytää muotoaan pikkuhiljaa. Tää kämppä oli valmiiksi kalustettu, mutta oon hommannut tänne kaikenlaista pientä. Pakollinen IKEA-reissukin heitettiin viime viikolla. Oon saanut tänne myös tosi paljon ilmaseksi kaikkea. Mun työkaveri muutti juuri tänään tavaransa Ruotsista tänne, joten sain häneltä vaikka mitä pientä keittiötavaraa, pienen lipaston, pari tuolia lisää jne. Vastavuoroisesti olin tänään auttamassa häntä muuttokuorman purkamisessa ja kantamisessa. Tuntuisi jotenkin turhalta ostaa kaikki alusta alkaen tai ajaa muuttokuormaa tänne, koska olen nyt alustavasti sopinut olevani täällä vain tämän kolme kuukautta. Kannattaa vaan pitää silmät ja korvat auki niin voi saada kaikenlaista käytettyä. Perjantaina olen menossa hakemaan käytettyjä mattoja yhdeltä suomalaiselta naiselta. Jospa sitten mulla alkaisi olla kaikki tarpeellinen täällä. 

Sunnuntai-illan kuulumisia

Kööpenhaminassa on ollut koko viikon ihanan kesäistä. Koko kesän täällä on ollut kylmää ja sateista, mutta nyt kesä on saapunut. Niin kuulemma Suomeenkin. Nautitaan siitä nyt! Mä olen ottanut ilon irti aurinkoisista päivistä, vaikka olenkin ollut lähes joka päivä töissä. Mulla on käynyt ihan mieletön tuuri tän kämpän sijainnin suhteen. Tossa aivan mun kämpän vieressä sijaitsee sellanen metsäalue, Amagerfælled, jossa menee aivan ihania lenkkipolkuja ympäriinsä. Mä olen lähes joka aamu käynyt siellä juoksemassa tai kävelemässä ja nauttinut auringosta. Suomalaisena on vaan tottunut siihen, että luonto on ihan lähellä ja on ollut ilo huomata, että täälläkin on! Tässä muutama kuva mun tämänaamuiselta lenkiltä.

Perjantaina näin kahta tanskalaista tyttöä, joihin tutustuin Vancouverissa. Ollaan enemmän ja vähemmän pidetty yhteyttä näiden vuosien aikana. Mutta aina kun on nähty, tuntuu, että homma jatkuu siitä mihin on viimeksi jääty. Oltiin Kaffekalaset-nimisessä paikassa keskustassa. Paikka oli pieni sekä tunnelmallinen ja lisäksi täynnä paikallisia. Juotiin hyvää olutta ja rupateltiin monta tuntia. Ihania tyttöjä! Kovasti suunniteltiin kaikkea mun päänmenoksi. Eniten innostuin ideasta lähteä pienelle roadtripille Tanskan ympäri. Olisi kiva nähdä muitakin kaupunkeja nyt kun täällä kerran ollaan. Toivottavasti suunnitelma toteutuu!

Töissä on mennyt tosi hyvin. Mä oon oppinut ihan valtavan paljon jo tähän mennessä. Totta kai koko ajan tulee uutta opittavaa, mutta se on vaan kivaa. Mun kollegat on kaikki olleet todella vastaanottavaisia ja avuliaita. Mut on otettu ihan sairaan hyvin vastaan, vaikka ruotsi ei olekaan mitenkään sujuvasti hallussa. Joka päivä kuitenkin paremmin. Oon niin kiitollinen, että mun kollegoilla riittää kärsivällisyyttä silloinkin kun pyydän varmaan kymmenennen kerran toistamaan jotain. Huomenna mulla olisi viides iltavuoro putkeen. Sen jälkeen olisi tiedossa muutama vapaapäivä.

Kööpenhaminassa tapahtuu koko ajan jotain! Ison kaupungin plussia ehdottomasti! Viikko sitten sunnuntaina oltiin Stella Polaris-nimisessä tapahtumassa Frederiksbergissä. Istuttiin siellä nurtsilla kaikkien muiden tuhansien kanssa ja nautittiin hyvästä musiikista. Tänä viikonloppuna oli sellainen Kulturhavn-niminen tapahtuma. Tossa mun lähellä Islands Bryggellä oli livemusiikkia ja kaikenlaista häppeninkiä. Eilen illalla siellä oli upeet ilotulitukset, joita seurasin mun parvekkeelta. En jaksanut töiden jälkeen enää lähteä itse tapahtumaan, mutta onneksi pääsin ainakin nauttimaan ilotulituksista.

Tässäpä lyhyet kuulumiset. Palaan astialle kun olen vapailla. Godnat!

Copenhagen calling!

Tervetuloa mun matkaan yhteen Euroopan upeimmista kaupungeista, Kööpenhaminaan. Mä olen ollut kaksi kertaa aiemminkin vaihdossa ja koin tosi hyvänä pitää reissusta blogia. Niistä on jäänyt ihana muisto itselle ja olenkin monta kertaa jälkikäteen palannut lukemaan kokemuksia Suomen rajojen ulkopuolelta. Varsinkin paikkojen nimet unohtuvat helposti, joten blogista niitä on ollut helppo tarkastaa. Lisäksi mun ei tarvitse kertoa kaikkia samoja asioita jokaiselle, vaan halukkaat voivat seurata matkaa pääpiirteissään näin blogin välityksellä. Yritän kirjoittaa mahdollisimman usein, mutta joskus aikataulu on vaan niin tiukka, että tekstiä ei välttämättä kuulu moneen päivään. Pahoitteluni siitä jo etukäteen. Toteutan mieluusti myös toivepostauksia, joten jos haluat tietää jotain Tanskasta tai Kööpenhaminasta niin vinkkaa ihmeessä. Tästä tää lähtee!

Mä olen siis 24-vuotias suomalainen opiskelija. Alun perin olen kotoisin Kouvolasta, mutta opiskeluvuoteni olen viettänyt Tampereella. Opiskelen vielä vähän aikaa TAMK:ssa  Palvelujen tuottamista ja johtamista, kunnes ensi jouluna olisi tarkoitus valmistua. Vuodet ovat menneet ihan mielettömän nopeasti, mutta olleet sitäkin antoisampia. Ei vaan voi uskoa, että kohta olisi paperit kourassa.

Kuten mainitsin aiemmin, olen asunut kahdesti ulkomailla ennen tätä vaihtoa. Lukion jälkeen asuin vuoden Vancouverissa, Kanadassa ja opiskelin kielikoulussa englantia. Asuin silloin isäntäperheessä ja vuosi oli todellinen kasvun paikka. En koskaan ollut erityisen hyvä englannissa, joten päätin ottaa härkää sarvista ja suunnata Kanadaan. Englannin lisäksi opin valtavan paljon muutakin. Niin kaukana kotoa asuminen oli nuorelle tytölle kova paikka, mutta siitä selvittiin enkä vaihtaisi tuota vuotta mistään hinnasta!

Viime syksynä olin ammattikorkeakouluni kautta Erasmus-opiskelijavaihdossa Amsterdamissa. Sain Vancouver-vuoden aikana paljon ystäviä ympäri maailmaa, ja heistä yksi asui Hollannissa. Hänen innoittamanaan päätin hakea vaihtoon juuri Amsterdamiin ja sinne pääsin. Amsterdamissa opiskelin Hogeschool van Amsterdamissa kurssia nimeltä Creating Food Concepts in Europe. Asuin opiskelija-asunnossa muiden vaihtareiden kanssa ja puolivuotinen meni ihan hujauksessa. Kerrassaan mahtava puolivuotinen, jonka aikana ehti sattua ja tapahtua. Käteen jäi ihan mielettömiä kokemuksia upeasta kaupungista ja paljon uusia ystäviä.

Juuri näiden ystävien innoittamana päätinkin hakea Kööpenhaminaan. Ajattelin hyödyntää mahdollisuutta lähteä viimeiseen harjoitteluun ulkomaille. Tällaisia mahdollisuuksia ei usein tarjota, joten ne kannattaa hyödyntää! Harjoittelupaikka piti etsiä itse, joten mä rupesin heti viime keväisen opinnäytetyöprojektin jälkeen tuumasta toimeen. Sirottelin hakemuksia sinne ja tänne. Hain Pohjoismaihin, sillä halusin oppia pohjoismaisia kieliä. Erityisesti ruotsiin halusin preppausta, sillä haluaisin puhua ruotsia sujuvammin kuin tämänhetkinen töks-töks ruotsini. Amsterdam-ystävieni innoittamana hain myös Kööpenhaminaan. Loppujen lopuksi paikka löytyi itse asiassa Facebookin välityksellä. Ihan uskomattoman ihana suomalainen tyttö otti muhun yhteyttä ja ehdotti, että voisin mahdollisesti tehdä harjoittelun Kööpenhaminan keskustan lähellä pienessä hotellissa. Hotellin työntekijät ovat ruotsalaisia, joten samalla saan ruotsipreppausta oikein roppakaupalla. Tanskaa pitäisi myös oppia ja haluankin! Saa nähdä mihin kolme kuukautta riittää, mutta tuskin mun kielitaito ainakaan huonompi on kun harkka on ohi.

Ennen vaihtoa mua aina ahdistaa valtavan paljon. Kaikki se muutos ja mukavuusalueelta poistuminen on mulle tosi iso juttu, mutta silti mä haluan käydä tän prosessin läpi kerta toisensa jälkeen. Täällä mä tällä hetkellä istun Kööpenhaminassa mun asunnossa ja kirjoitan tätä tekstiä. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi uskoa miten hyvin kaikki asiat järjestyivät. Jos joku on tarkoitettu niin se ilmeisesti vaan tapahtuu.

Mä tulin tänne viime viikon perjantaina. Päivät ovat menneet todella nopeasti tähän mennessä. Mä olen ehtinyt olla jo neljä päivää töissä ja viettää muutaman vapaapäivän. Työ tuntuu mielekkäältä, joskin kielten kanssa mulla on vielä suuria vaikeuksia. Joudun töissä jatkuvasti mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se jos mikä kasvattaa. Koko ajan pikkasen paremmin, joten pitää vaan olla kärsivällinen ja armollinen itselle. Kaikkea uutta ei vaan voi oppia silmänräpäyksessä.

Töiden lisäksi mun ensimmäisten päivien ohjelmaan on kuulunut luonnollisesti käytännönasioiden hoitaminen. Oon saanut onneksi apua eikä asioita ole tarvinnut pähkäillä yksin. Lisäksi olen nähnyt tanskalaisia ystäviäni ja viettänyt aikaa kollegojeni kanssa. Olen käynyt Kööpenhaminassa kaksi kertaa aiemmin ja rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä. Tää on vaan niin hieno paikka! Ihan huippua, että nyt mulla on kolme kuukautta aikaa tutustua tähän paikkaan kunnolla.