Turnausväsymystä

Hellurei! Edellisestä päivityksestä onkin tovi jo vierähtänyt. Ehdin käymään Suomessakin lomailemassa tossa elokuun loppupuolella. Oli ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa nähdä rakkaita ihmisiä siellä. Kotimaasta lähtemisestä tuskin koskaan tulee yhtään helpompaa.

Harkka Köpiksessä rullaa kovaa vauhtia eteenpäin. Kohta ollaan harkan puolivälissä ja sen jälkeen onkin sitten enää koko ajan vaan vähemmän ja vähemmän jäljellä. Suoraan sanottuna mä en malta odottaa, että harjoittelu loppuu. Oon jotenkin henkisesti niin väsynyt, että pieni breikki tulee enemmän kuin tarpeeseen. Eikä mikään ihme - tässä nyt viimeiset vuodet on vedetty niin täysillä ilman minkäänlaista lomaa. Koko ajan on ollut koulua, töitä, koulua ja töitä, ulkomaanvaihtoa, opinnäytetyötä ja sitä rataa.

Harjoittelu täällä on ollut myös tosi raskasta ja uuvuttavaa. Mukavuusalueen ulkopuolella oleminen on tosi väsyttävää, joskin opettavaista ja antoisaa. Vaikka oonkin vaan harjottelija, haluan tehdä työt aina niin hyvin kuin koskaan osaan enkä oikein osaa höllätä. Lisäksi tuolla harkkapaikassa on tällä hetkellä aika tuulista kun porukka vaihtuu ja muutenkin. Se syö myös voimia. Voimavaroja saa kun juttelee läheisille ja lisäksi siitä kun miettii, että toi on vaan kolme kuukautta. Ja mieletön kokemushan toi on, en mä sitä kiellä. Oon oppinu ihan suunnattoman paljon. Suomessa varmasti olisi oppinut aika erilaisia asioita.

Onneksi vapaapäivät ja vapaa-aika tuovat ihanaa vastapainoa töille. Mä oon ehtinyt tekemään kaikkea pientä, vaikka suuri osa vapaa-ajasta on mennyt myös nukkumiseen ja akkujen lataamiseen. Viime viikonloppuna mä olin tanskalaisen ystäväni kanssa markkinoilla Vesterbrossa. Lauantai oli yksi syksyn ensimmäisistä kunnon sadepäivistä, mutta just silloin kun oltiin markkinoilla, paistoi aurinko. Syötiin paikallista herkkua, joka sisälsi kahta erilaista lihaa, leipää ja sellasta punakaalihilloketta. Sen jälkeen käytiin pitelemässä sadetta ihanassa, pienessä kahvilassa, Granolassa.

Ensimmäiset vieraat mulla kävivät muutama viikko sitten kun ystäväpariskunta tuli moikkaamaan. Tänään illalla aion tavata meksikolaista ystävää ja huomenna tulee lisää kavereita käymään. Mulla on itse asiassa nyt joka viikko tulossa rakkaita tänne ihan lokakuun alkuun asti. Niin kivaa! Ja pääsen itsekin leikkimään turistia. Vaikka oonkin ehtinyt jo tekemään kaikenlaista niin silti vielä niin paljon on tekemättä ja näkemättä. Kööpenhamina on vaan niin hieno kaupunki!

Halauksia!