Living abroad

Tänä aamuna mä tosissaan mietin millaista ulkomailla asuminen on. Kaikissa asioissa on puolensa ja niin myös tässä. Tää on nyt kolmas kerta kun olen muuttanut pois kotimaasta ja aloittanut kaiken ihan alusta. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena ymmärrän nykyään, että ulkomailla asumisessa se täysin sama arki tulee vastaan jossain vaiheessa. Kaikki saattaa aluks olla ihan sairaan siistiä ja niin erilaista, mutta loppujen lopuksi elämä on ihan samanlaista. Toki joutuu kamppailemaan hieman erilaisten asioiden kanssa, mutta kyllä vastoinkäymisiä tulee ihan yhtälailla kuin kotimaassa asumisessakin.

Tällä hetkellä mun suurin haaste täällä on toi kielillä pärjääminen. Totta kai mä pärjään englannilla ja ruokakaupassa jo mun ihan surkealla tanskallakin. Mutta töissä tulee haasteita. Haluaisin palvella hotelliasiakkaita heidän omalla kielellään, mutta se vaan ei aina ole mahdollista. Ihan vaan siksi, etten  osaa. Oon jo nyt oppinut muutamia fraaseja ja koko ajanhan sanavarasto karttuu, mutta edelleen se on niin surkeaa. Toisaalta ei haluaisi luovuttaa ja vaihtaa englantiin, mutta joissain tilanteissa tuntuu vaan, että se on ainut vaihtoehto, jotta saan sanottua mitä haluan. Ei tällaisia haasteita kotimaassa koskaan kohtaa. Haasteita kohtaa totta kai, mutta ne on tosi erilaisia.

Oon lisäksi miettinyt paljon sitä, kuinka kieli määrittää ihmistä. Monesti kohtaa tilanteita, että haluaisi sanoa jotain mutta ei vaan osaa. Sen sijaan tyytyy olemaan ihan hiljaa ja moni saattaa kuvitella, että toi on luonteeltaan hiljainen tai arka. Välillä puolestaan yrittää niin kovasti sanoa jotain, että kieli menee ihan solmuun ja kesken lausetta tajuaa, että enhän mä edes tiedä näitä kaikkia sanoja. Silloin puolestaan joku voi ajatella, että onpa sekava ihminen. Mutta tekemällä oppii, tarpeeksi kun mokailee niin kyllä jossain vaiheessa oppii.

Mitä Tanskassa asumiseen tulee, tää on todella avoin ja suvaitsevainen maa. Tanskassa lähes kaikki on sallittua ja sääntö-Suomeen verrattuna täällä on tosi rento elämäntyyli. Täällä oikeasti saa tehdä oikeestaan mitä vaan. Esimerkkeinä voisin sanoa, että ihmiset välillä luukuttaa musiikkia jossain kadulla ihan täysillä ja läpi yön, kaikki vaan pyöräilee joka paikkaan, alkoholia ja nuuskaa saa ostettua mistä tahansa pikkukiskaltakin, kahviloihin saa ottaa koiran mukaan, saikkua ja lomaa saa aikalailla miten huvittaa jne.

Suvaitsevaisuudesta tosin pakko vielä mainita sen verran, että Tanskan viimeisimpien vaalien jälkeen maahanmuuttopolitiikkaa halutaan tiukentaa rankasti. Muutamat politikot täällä haluaisivat sulkea rajat kokonaan, ja se ilmeisesti on aiheuttanut haasteita. Suomalaisena ei kyllä mulla ainakaan ollut mitään ongelmia tulla tai hommata paikallista henkilötunnusta eli CPR-numeroa. Ehkä se sitten jossain asioissa näkyy jo konkreettisesti, mutta mä en oo sellaista vielä ainakaan kohdannut. Muutenkin mut on otettu joka paikassa tosi hyvin vastaan ja suomalaisista tunnutaan tykkäävän.

Pakko vielä loppuun mainita yksi asia, joka mua täällä ärsyttää. Nimittäin Kööpenhaminan vesi on niin kalkkipitoista! Sitä kalkkia on ihan joka paikassa: veden- ja kahvinkeitin, kaikki kattilat, lavuaari jne jne! Onhan toi nyt tosi pieni paha, mutta ärsyttää vaan välillä niin paljon kun on just pessy jonku ja sit heti se on taas ihan valkonen! :D

Oon jotenkin ollut ihan surkea ottamaan täällä kuvia. Mutta laitan nyt yhden, joka otettiin viime perjantaina Tivolissa. Olin käynyt Tivolissa kerran joskus yli 10 vuotta sitten, joten tosi hämärät muistikuvat mulla siitä paikasta oli. Mutta niin ihana paikka! Olisin voinut kävellä tuntikausia ympäriinsä ja vaan katsella ihmisiä sekä niitä ihania valaistuksia, jotka pääsivät oikeuksiinsa illan hämärtyessä. Tivolissa järjestetään joka perjantai Fredagsrock, ja viime perjantaina siellä oli esiintymässä KATO. Hyvää seuraa ja iso tuoppi olutta strattasivat mun ekan vapaaviikonlopun. Sinne on päästävä kyllä uudelleen!