Copenhagen calling!

Tervetuloa mun matkaan yhteen Euroopan upeimmista kaupungeista, Kööpenhaminaan. Mä olen ollut kaksi kertaa aiemminkin vaihdossa ja koin tosi hyvänä pitää reissusta blogia. Niistä on jäänyt ihana muisto itselle ja olenkin monta kertaa jälkikäteen palannut lukemaan kokemuksia Suomen rajojen ulkopuolelta. Varsinkin paikkojen nimet unohtuvat helposti, joten blogista niitä on ollut helppo tarkastaa. Lisäksi mun ei tarvitse kertoa kaikkia samoja asioita jokaiselle, vaan halukkaat voivat seurata matkaa pääpiirteissään näin blogin välityksellä. Yritän kirjoittaa mahdollisimman usein, mutta joskus aikataulu on vaan niin tiukka, että tekstiä ei välttämättä kuulu moneen päivään. Pahoitteluni siitä jo etukäteen. Toteutan mieluusti myös toivepostauksia, joten jos haluat tietää jotain Tanskasta tai Kööpenhaminasta niin vinkkaa ihmeessä. Tästä tää lähtee!

Mä olen siis 24-vuotias suomalainen opiskelija. Alun perin olen kotoisin Kouvolasta, mutta opiskeluvuoteni olen viettänyt Tampereella. Opiskelen vielä vähän aikaa TAMK:ssa  Palvelujen tuottamista ja johtamista, kunnes ensi jouluna olisi tarkoitus valmistua. Vuodet ovat menneet ihan mielettömän nopeasti, mutta olleet sitäkin antoisampia. Ei vaan voi uskoa, että kohta olisi paperit kourassa.

Kuten mainitsin aiemmin, olen asunut kahdesti ulkomailla ennen tätä vaihtoa. Lukion jälkeen asuin vuoden Vancouverissa, Kanadassa ja opiskelin kielikoulussa englantia. Asuin silloin isäntäperheessä ja vuosi oli todellinen kasvun paikka. En koskaan ollut erityisen hyvä englannissa, joten päätin ottaa härkää sarvista ja suunnata Kanadaan. Englannin lisäksi opin valtavan paljon muutakin. Niin kaukana kotoa asuminen oli nuorelle tytölle kova paikka, mutta siitä selvittiin enkä vaihtaisi tuota vuotta mistään hinnasta!

Viime syksynä olin ammattikorkeakouluni kautta Erasmus-opiskelijavaihdossa Amsterdamissa. Sain Vancouver-vuoden aikana paljon ystäviä ympäri maailmaa, ja heistä yksi asui Hollannissa. Hänen innoittamanaan päätin hakea vaihtoon juuri Amsterdamiin ja sinne pääsin. Amsterdamissa opiskelin Hogeschool van Amsterdamissa kurssia nimeltä Creating Food Concepts in Europe. Asuin opiskelija-asunnossa muiden vaihtareiden kanssa ja puolivuotinen meni ihan hujauksessa. Kerrassaan mahtava puolivuotinen, jonka aikana ehti sattua ja tapahtua. Käteen jäi ihan mielettömiä kokemuksia upeasta kaupungista ja paljon uusia ystäviä.

Juuri näiden ystävien innoittamana päätinkin hakea Kööpenhaminaan. Ajattelin hyödyntää mahdollisuutta lähteä viimeiseen harjoitteluun ulkomaille. Tällaisia mahdollisuuksia ei usein tarjota, joten ne kannattaa hyödyntää! Harjoittelupaikka piti etsiä itse, joten mä rupesin heti viime keväisen opinnäytetyöprojektin jälkeen tuumasta toimeen. Sirottelin hakemuksia sinne ja tänne. Hain Pohjoismaihin, sillä halusin oppia pohjoismaisia kieliä. Erityisesti ruotsiin halusin preppausta, sillä haluaisin puhua ruotsia sujuvammin kuin tämänhetkinen töks-töks ruotsini. Amsterdam-ystävieni innoittamana hain myös Kööpenhaminaan. Loppujen lopuksi paikka löytyi itse asiassa Facebookin välityksellä. Ihan uskomattoman ihana suomalainen tyttö otti muhun yhteyttä ja ehdotti, että voisin mahdollisesti tehdä harjoittelun Kööpenhaminan keskustan lähellä pienessä hotellissa. Hotellin työntekijät ovat ruotsalaisia, joten samalla saan ruotsipreppausta oikein roppakaupalla. Tanskaa pitäisi myös oppia ja haluankin! Saa nähdä mihin kolme kuukautta riittää, mutta tuskin mun kielitaito ainakaan huonompi on kun harkka on ohi.

Ennen vaihtoa mua aina ahdistaa valtavan paljon. Kaikki se muutos ja mukavuusalueelta poistuminen on mulle tosi iso juttu, mutta silti mä haluan käydä tän prosessin läpi kerta toisensa jälkeen. Täällä mä tällä hetkellä istun Kööpenhaminassa mun asunnossa ja kirjoitan tätä tekstiä. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi uskoa miten hyvin kaikki asiat järjestyivät. Jos joku on tarkoitettu niin se ilmeisesti vaan tapahtuu.

Mä tulin tänne viime viikon perjantaina. Päivät ovat menneet todella nopeasti tähän mennessä. Mä olen ehtinyt olla jo neljä päivää töissä ja viettää muutaman vapaapäivän. Työ tuntuu mielekkäältä, joskin kielten kanssa mulla on vielä suuria vaikeuksia. Joudun töissä jatkuvasti mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se jos mikä kasvattaa. Koko ajan pikkasen paremmin, joten pitää vaan olla kärsivällinen ja armollinen itselle. Kaikkea uutta ei vaan voi oppia silmänräpäyksessä.

Töiden lisäksi mun ensimmäisten päivien ohjelmaan on kuulunut luonnollisesti käytännönasioiden hoitaminen. Oon saanut onneksi apua eikä asioita ole tarvinnut pähkäillä yksin. Lisäksi olen nähnyt tanskalaisia ystäviäni ja viettänyt aikaa kollegojeni kanssa. Olen käynyt Kööpenhaminassa kaksi kertaa aiemmin ja rakastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä. Tää on vaan niin hieno paikka! Ihan huippua, että nyt mulla on kolme kuukautta aikaa tutustua tähän paikkaan kunnolla.